Ohjausosaaminen

Tunnetuimpiaohjausteorioita

Ohjaus on ajan, huomion ja kunnioituksen antamista sekä rinnalla kulkemista. Parhaimmillaan ohjaus edistää asiakkaan toimijuutta ja antaa työkaluja edetä uuteen suuntaan. Ohjauksen keskiössä on tasavertainen ja luottamuksellinen ohjaussuhde sekä ohjaajan ja asiakkaan välinen keskustelu. Ohjaukseen käytetään se aika, jonka asiakas ja tilanne vaativat, realiteetit huomioiden. Ohjaussuhteen muodostumisessa on tärkeää, että ohjaaja perustaa käsityksensä ohjattavan luomiin merkityksiin eikä omiin taustalla vaikuttaviin uskomuksiin tai oletuksiin. (Onnismaa, 2007) Puhumme ohjaajan käyttöteoriasta, mikä tarkoittaa niiden ohjausteorioiden kokonaisuutta, joiden näemme vaikuttavan työhömme. Usein tiedostamaton käyttöteoria muodostaa kehyksen ohjaukselliselle ajattelulle ja toiminnalle. Siksi omaa käyttöteoriaa on hyvä pysähtyä aika ajoin pohtimaan. Yhtä oikeaa käyttöteoriaa ei ole, vaan jokainen ohjaaja muodostaa niistä itselleen sopivimman kokonaisuuden.

Ohjauksessa ei ole selkeää pääteoriaa, mutta nykyään ohjauksessa korostetaan tasavertaista ohjaussuhdetta ja nähdään asiakas aktiivisena toimijana. Myös alle kootut ohjauksen taustateoriat ja lähestymistavat on valittu peilaten näitä elementtejä ja keskittyen 2010-luvulla vallalla oleviin ohjauksen ajattelumalleihin. Esitellyt ohjauksen taustateoriat on koottu aakkosjärjestyksessä. Jos innostut perehtymään niihin syvemmin, voit lukea niistä tarkemmin tästä pdf-tiedostosta ja lopusta löytyvän lähtöluettelon teoksista.

Reflektointiharjoitukset

Orientoiva tehtävä: Minä kohtaajana

Aktiivinen ohjaus

Aktiivisessa ohjauksessa lähdetään liikkeelle aidosta ja arvostavasta ohjaussuhteesta ja huomioidaan konteksti. Ohjaajan rooli on olla tasavertainen, aito ja rehellinen kohtaaja, mistä johtuen yhteisen maaperän luomista pidetään tärkeänä. Ohjaajan ja asiakkaan välillä vallitsee avoin ja suora keskustelu ja tavoitteet sovitaan yhdessä.

Aktiivisessa ohjauksessa käytettävät työvälineet soveltuvat monipuolisesti ura- ja opinto-ohjaukseen. Ohjaaja voi käyttää työvälineinään esimerkiksi metaforia ongelman määrittämisessä, toisin sanoittamista, yhteenvetoa, tiedon antamista ja avoimia kysymyksiä sekä auttaa asiakasta tunnistamaan ja sanoittamaan vahvuuksiaan ja haastaa löytämään epäjohdonmukaisuuksia. Konkreettisia ohjaustyökaluja ammatinvalinnan kontekstin jäsentämiseen, tavoitteen saavuttamisen vaiheiden konkretisoimiseen ja elämänkokemuksen huomioimiseen ovat muun muassa Amundsonin teoksessa esiteltävät urapyörä-, tiekartta- ja elämänviivaharjoitus.

Ohjaussuhteen päättyessä pohditaan, mitä on saatu aikaan ja laaditaan toimintasuunnitelma sekä varasuunnitelmat. Suunnitelman voi vahvistaa allekirjoituksella ja näin motivoida pitäytymään suunnitelmassa.

(Amundson, 2005)

Dialoginen ohjaus

Dialoginen ohjaus on yhteistoimintaa, jonka ydinajatus on yhteyden saaminen toiseen ihmiseen. Jokainen ohjauskerta on ainutlaatuinen kohtaaminen, eikä ohjauksen kulkua voi täysin suunnitella ennalta. Yhteys on tärkeää, jotta päästään pintaa syvemmälle ja nähdään ongelmien todelliset syyt ja taustavaikuttajat. Ohjauksen keskiössä on asiakkaan näkökulma.

Varsinainen ohjausprosessi alkaa ilmiongelman jäsentämisestä. Ilmiongelma tarkoittaa esille nousevaa ongelmaa, esimerkiksi vaikeutta jossakin oppiaineessa, mutta se ei vielä kerro, mistä on todella kysymys. Siksi seuraavaksi ryhdytään tunnistamaan ongelmaa ylläpitäviä toimintatapoja, toimijuuden esteitä, huomioiden myös historia ja muiden ihmisten vaikutukset. Toimijuuden esteenä voi olla esimerkiksi avun torjuminen. Toimijuuden esteiden tunnistaminen tuo vastauksen siihen, mikä tuottaa ja ylläpitää ongelmaa ja estää sitä muuttumasta. Pelkkä tiedostaminen vie prosessia usein jo merkittävästi eteenpäin. Tämän jälkeen voidaan ryhtyä asettamaan ohjaukselle tavoitteita lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Yhteyden luomiseen on monia työvälineitä, kuten kuunteleminen, kuvien tai musiikin hyödyntäminen sekä yhteisen sanaston muodostaminen. Ohjaaja voi hyödyntää myös vastavuoroista asetelmaa, mikä tarkoittaa asettumista suhteessa toiseen ja itseen niin, että pystyy auttamaan asiakasta tunnistamaan dialogeja, joita hän käy itsensä kanssa.

(Leiman 2015, Miettinen 2015)

Kognitiivinen ohjaus

Kognitiivisesta psykologiasta lähtöisin olevassa kognitiivisessa suuntauksessa korostetaan järkiperäisyyttä, suunnitelmallisuutta, aktiivisuutta sekä nykyhetken merkitystä. Kognitiivisen ohjauksen ytimessä ovat ongelmanratkaisu, toimintaan vaikuttavien kognitiivisten prosessien tiedostaminen sekä tavoitteellisesti ja aktiivisesti toimiva yksilö. Ohjauksessa pyritään jäsentämään ja ymmärtämään asiakkaan ongelmaa kognitiivisista prosesseista käsin. Ohjaus on yhteistä tutkimusta, jonka tavoitteena on muuttaa ajattelua.

Kognitiivisessa ohjauksessa toimintaan vaikuttavina tekijöinä nähdään muun muassa automaattiset ajatukset, eli usein tiedostamattomat ajatukset, joilla henkilö tulkitsee tilanteita sekä kognitiiviset vääristymät, kuten yliyleistäminen ja mustavalkoinen ajattelu. Ohjauksessa nämä ovat tärkeitä tunnistaa, jotta niitä voidaan työstää eteenpäin ja muotoilla uudelleen.

Työvälineinä kognitiivisessa ohjauksessa käytetään sisäisen dialogin tukemista sekä huomion kiinnittämistä taustalla vaikuttaviin ajatuksiin ja mahdollisuuteen muuttaa niitä. Käytännön työvälineinä käytetään esimerkiksi valmiita kysymyspatteristoja, tietokoneavusteisia kyselyjä, portfolioita, listoja ja toimintasuunnitelmia. Kognitiivista ohjausta on verrattu jopa ohjeen mukaan leipomiseen, mistä johtuen sitä käytetään nykyisin harvoin ainoana käyttöteoriana.

(McLeod 2009, Mäkinen 2012, Onnismaa & Pasanen 2000)

Konstruktivistinen ohjaus

Konstruktivistisen ohjauksen keskiössä ovat yhteistoiminta ja prosessimaisuus. Tämän ohjaussuuntauksen mukaan ihminen rakentaa itse oman käsityksensä maailmasta ja omasta urastaan. Vastavuoroisesti yhteiskunta ja ympäröivä kulttuuri muovaavat jatkuvasti ihmistä. Asiakas on aktiivinen toimija, joka kehittyy läpi elämän muokaten itseään ja ympäristöään. Ohjauksessa korostetaan dialogisuutta sekä vastavuoroisuutta. Sekä ohjaaja että asiakas nähdään asiantuntijoina.

Konstruktivistinen ohjaus on vaikuttanut moniin muihin lähestymistapoihin ja luo siksi merkittävän pohjan ohjausteorioille. Konstruktivistisen ohjauksen alle kuuluu sosiokonstruktivismin käsite, jossa korostetaan sosiaalisen ympäristön vaikutuksia yksilön rakentumisessa. Sosiokonstruktivismissa ajatellaan, että tarkoitus rakennetaan ihmisten välisessä yhteistyössä. Konstruktivistisen ohjauksen työvälineitä ovat muun muassa ongelmanratkaisu, reflektointi, rentoutuminen sekä kotitehtävät ja tarinat.

(McLeod 2009, Savickas 2002)

Narratiivinen ohjaus

Narratiivisen ohjauksen ydinkäsite on narratiivi, joka tarkoittaa jotakin tapahtumaa kuvaavaa tarinaa. Narratiiviin sisältyy alku, tapahtumat, keskikohta, loppu ja henkilöitä. Narratiivin käsite vaihtelee kulttuureittain. Asiakas nähdään omien narratiiviensa asiantuntijana sekä aktiivisena ja sosiaalisena toimijana. Narratiivinen ohjaus keskittyy tämän hetken narratiivien tunnistamiseen sekä suunnitteluun ja katsoo samalla tulevaisuuteen. Tasa-arvoinen ohjaussuhde on tärkeä.

Narratiivisessa ohjauksessa keskeistä on kulttuurin ja perheen narratiivien tunnistaminen ja näkeminen suhteessa yksilöön sekä hallitsevan narratiivin löytäminen. Hallitseva narratiivi tarkoittaa elämässä vallalla olevaa kertomusta, joka heijastuu yksilön muihin kertomuksiin. Sen ymmärtäminen on tärkeää tasapainoisen elämän mahdollistamiseksi sekä muiden narratiivien ymmärtämiseksi. Ohjaaja auttaa katsomaan omia narratiiveja ulkoapäin, mikä auttaa näkemään ongelmat ja rakentamaan uutta parempaa tarinaa.

Työvälineinä narratiivisessa ohjauksessa käytetään muun muassa havainnointia, unelmien kuvaamista, elämänviivaa, aktiivista kuuntelua, metaforia sekä jäsentämistä. Narratiivinen ohjaus on suhteellisen tuore ohjaussuuntaus ja pohjautuu konstruktivistiseen ohjaussuuntaukseen.

(Cochran 1997, Davy 2010, McLeod 2009, Strawbridge & Woolfe 2010)

Ratkaisukeskeinen ohjaus

Ratkaisukeskeisessä ohjauksessa keskitytään ratkaisuihin ja voimavaroihin ongelman sijasta. Asiakas nähdään yksilönä, joka luo ratkaisut konstruktivistisen ajattelun mukaisesti itse. Ratkaisukeskeisessä ohjauksessa keskitytään muutokseen, joka on väistämätön eteenpäin pääsemiseksi. Ratkaisukeskeinen ohjaus suuntautuu tulevaisuuteen ja ohjauksen keskiössä ovat asiakkaan päätökset.

Ohjaajan ydintehtävä on kannustaa asiakasta ratkaisevaan puheeseen, eli auttaa asiakasta löytämään ratkaisuja ongelmaansa. Ohjausprosessin alussa ohjaaja lähtee rakentamaan arvostavaa ohjaussuhdetta. Ratkaisukeskeisessä ohjauksessa ammennetaan voimaa ajasta, jolloin ongelma ei ole läsnä ja käytetään aikaa toivotun tulevaisuuden hahmottamiseen. Ohjausprosessin lopussa ohjaaja keskittyy asiakkaan positiivisiin saavutuksiin ja reflektoi ohjauskokonaisuutta.

Ratkaisukeskeisessä ohjauksessa käytettäviä työkaluja ovat esimerkiksi ongelman nimeäminen, tavoitteiden muotoileminen ja päivittäminen ohjauksen edetessä, uuden elämän kuvittelu, asioiden arvioiminen numeroasteikolla sekä kannustaminen. Ohjauksessa vallitsee myönteisyyden, luovuuden, leikkisyyden sekä huumorin ilmapiiri ja ohjaaja auttaa asiakasta huomaamaan pienetkin muutokset.

(McLeod 2009, Ratkes 2015)

Sosiodynaaminen ohjaus

Sosiodynaamisen ohjausteorian mukaan ohjaus kulkee mukana halki elämän. Keskiössä on ihmisten välinen vuorovaikutus, ja ratkaisut nähdään yhdessä rakennetuiksi. Kulttuuri vaikuttaa taustalla ja kontekstia on tärkeää ymmärtää. Ohjaus nähdään holistisena yhteistyönä, jossa ihminen on läsnä persoonana. Ohjauksessa korostuvat elämän suunnitteleminen, ohjauksen vuorovaikutteisuus, mahdollisuuksien korostaminen sekä voimavarojen lisääminen. Sosiodynaaminen ohjaus suuntaa tulevaisuuteen.

Sosiodynaamisessa suuntauksessa ohjaus nähdään aitona kahden ihmisen kohtaamisena, jossa molemmat ovat läsnä, keskustelu on mielekästä ja ilmapiiri on turvallinen. Keskustelulla on keskeinen rooli, ja ohjaus nähdään kokonaisuudessaan yhteistoimintana, jossa tavoitellaan yhteistä ymmärrystä. Ohjaajan rooli on edistää dialogista viestintää, mahdollistaa reflektointi ja ohjata keskustelua. Ohjaaja kuuntelee, keskittyy, kunnioittaa, antaa aikaa, ymmärtää merkityksiä ja selventää asioita. Ohjauksella on aina tavoite.

Sosiodynaamisen ohjauksen kehittäjä Vance Peavy (2002) nostaa uraohjauksen keskeiseksi kysymykseksi sen, miten asiakas haluaa elää elämänsä. Käytännön työvälineinä ohjaaja voi käyttää esimerkiksi kuullun kertaamista ja tiivistämistä, kuvia, karttaharjoituksia, selventäviä tai kuvailevia kysymyksiä sekä miellekarttoja (ks. http://www.avosto.net/kori/peavy/peavy.htm ).

(Peavy 2001)

Reflektointiharjoitukset

Reflektiotehtävä: Minä ohjaajana

Lähteet

Amundson, N. 2005. Active Engagement. Enhancing the Career Counselling Process. Edition 2. Suom. P. Auvinen. Aktiivinen ohjaus. Opas uraohjauksen ammattilaisille. Helsinki: Psykologien kustannus.

Cochran, L. 1997. Career counseling: a narrative approach. Thousand Oaks, CA: Sage.

Davy, J. 2010. A Narrative Approach to Counselling Psychology. Teoksessa: R. Woolfe, S. Strawbridge, B. Douglas & W. Dryden (toim.) Handbook of Counselling Psychology. 3th ed. London: Sage, 151–172.

Leiman, M. 2015a. Dialogisen hahmotustavan käsitteelliset työvälineet. Teoksessa: M. Koivuluhta & P. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: Dialoginen ohjaus. Helsinki: Kopio Niini Oy, 31–40. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1759-1/urn_isbn_978-952-61-1759-1.pdf

Leiman, M. 2015b. Dialogisen ohjauksen periaatteita ja työvälineitä. Teoksessa: M. Koivuluhta & P. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: Dialoginen ohjaus. Helsinki: Kopio Niini Oy, 19–30. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1759-1/urn_isbn_978-952-61-1759-1.pdf

Leiman, M. 2015c. Ilmaisusta toimijuuden esteiden hahmottamiseen. Teoksessa: M. Koivuluhta & P. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: Dialoginen ohjaus. Helsinki: Kopio Niini Oy, 41–70. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1759-1/urn_isbn_978-952-61-1759-1.pdf

McLeod, J. 2009. An Introduction to Counselling. 4th ed. New York: Open University Press.

Miettinen, S. 2015. “Kehari?” Dialogisen ohjauksen käytännön sovelluksia. Teoksessa: M. Koivuluhta & P. Kauppila (toim.) Toimijuuden tuki: Dialoginen ohjaus. Helsinki: Kopio Niini Oy, 125–126. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1759-1/urn_isbn_978-952-61-1759-1.pdf

Mäkinen, L. 2012. Kognitiivinen ohjausteoria. https://kyvyt.fi/view/view.php?id=21096 (luettu 23.3.2019)

Onnismaa J. & Pasanen H. 2000. Ohjaus ammattina ja tieteenalana. Ohjauksen lähestymistavat ja ohjaustutkimus. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Onnismaa J. 2007. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota, kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus.

Peavy, V. 2001. Composing and mapping my life. Suom. Petri Auvinen. Elämäni työkirja. Helsinki: Psykologien Kustannus.

Peavy, V. 2002. Sosiodynamic Counselling. A Constructivist Perspective. http://www.sociodynamic-constructivist-counselling.com/index.html (luettu 23.3.2019)

Peavy, V. 2006. SocioDynamic Counselling: A Practical Approach to Meaning Making. Suom. P. Auvinen. Sosiodynaaminen ohjaus. Helsinki: Psykologien kustannus.

Ratkes ry. 2015. Ratkaisukeskeisyys pähkinänkuoressa. http://www.ratkes.fi/ratkes-pahkinankuoressa (luettu 23.3.2019)

Savickas, M. 2002. Career Construction: A Developmental Theory of Vocational Behavior. Teoksessa: D. Brown & Associates (toim.) Career choice and development. 4th ed. San Francisco: Jossey-Bass, 149–205.

Strawbridge, S. & Woolfe, R. 2010. Counselling Psycology: Origins, Developments and Challenges. Teoksessa: R. Woolfe, S. Strawbridge, B. Douglas & W. Dryden (toim.) Handbook of Counselling Psychology. 3th ed. London: Sage, 3–22.