Monikulttuurinen ohjaus

Johdanto

Tässä osiossa keskitytään monikulttuuriseen opinto- ja uraohjaukseen, johon usein viitataan samansuuntaisilla käsitteillä kulttuurisensitiivinen ohjaus tai moninaisuutta arvostava ohjaus (ks. esim. Lairio & Leino, 2007). Kulttuurien moninaisuus voidaan ymmärtää laajasti käsittämään muun muassa kielen, sukupuolen, etnisyyden, asuinympäristöjen, sosiaaliluokan, uskontojen, poliittisten näkemysten, seksuaalisuuden ja muiden fyysisten, sosiaalisten tai psyykkisten ominaisuuksien kautta muotoutuvia eroja ja yhtäläisyyksiä ihmisten välillä (Egan, 2006, 3–4). Monikulttuurisesta opinto- ja uraohjauksesta on totuttu puhumaan arkikielessä maahan muuttaneiden tai erilaisia kieli- ja kulttuuritaustoja edustavien asiakkaiden kanssa toimittaessa.

Monikulttuurisella ohjauksella tarkoitetaan ensinnäkin konkreettisesti asiakkaan, ohjaajan ja toimintaympäristön monikulttuurisuuden ja siihen liittyvien teemojen käsittelyä ohjauksessa. Toiseksi monikulttuurisessa ohjauksessa myös jatkuvasti luodaan, muokataan ja uusinnetaan kulttuurista ymmärrystä asiakkaan ja ohjaajan osallistuessa konstruktivistiseen ja kulttuurienväliseen vuorovaikutusprosessiin, jossa rakennetaan yhdessä uudenlaista monikulttuurisuutta (ks. esim. Puukari & Launikari, 2005). Kuten Peavy (1999) on esittänyt, voidaan ohjaus mieltää kokonaisuudessaan kulttuuriseksi toiminnaksi, jossa sovelletaan kulttuurista tietämystä.

Monikulttuurisen ohjauksen erityiskysymyksiä

2.1 Holistisuus ja tapauskohtaiset ohjaustavoitteet

Maahanmuuton syyt ja maahan muuttaneiden asiakkaiden elämäntilanteet, tarpeet, resurssit ja voimavarat vaihtelevat. Uuden maan kielen ja kulttuurin oppiminen sekä sopeutumisprosessi etenevät niin ikään yksilöllisessä tahdissa. (Ks. myös kulttuuriantropologi Maija Buttersin video: Monimuotoinen maahanmuuttajuus). Asiakkaiden lähtötilanteet voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia, joten ohjauksen tavoitteet muotoillaan aina tapauskohtaisesti yhdessä asiakkaan kanssa.

Maahan muuttaneiden aikuisten opinto- ja uraohjauksessa voidaan käsitellä esimerkiksi ajankohtaista elämäntilannetta, koulutustaustaa, työkokemusta, opiskeluvaihtoehtoja ja työnhakua. Koulutus- ja urasuunnittelua ei kuitenkaan tule erottaa muista elämän osa-alueista irralliseksi kysymykseksi. Ohjauksessa tulee tarjota mahdollisuus keskustella opinnoista ja työstä osana elämäntilanteen kokonaisuutta. Tällöin huomioidaan ihmissuhteiden ja yhteiskunnan realiteettien lisäksi ohjattavan yhteisöstä, arvoista ja maailmankatsomuksesta kumpuavat merkitykset sekä mahdolliset kouluttautumiseen ja työllistymiseen liittyvät huolet ja syrjinnän tai rasismin kokemukset. Tärkeää on myös huomata, etteivät ohjattavan suunnitelmat ja verkostot useinkaan rajaudu vain yhdelle paikkakunnalle tai yhteen maahan.

2.2 Koulutus- ja uravalintojen monikulttuuriset ulottuvuudet

Monikulttuurisessa ohjauksessa on mahdollista tutkia ja lisätä ymmärrystä koulutus- ja uravalintojamme monella tapaa ohjaavista yhteiskunnallisista, maailmankatsomuksellisista ja kulttuurisista vaikutteista, käytänteistä ja rakenteista. Käytännössä elämäntilanteesta ja taustoista riippuen toiselle voi olla tärkeää esimerkiksi opiskella suvussa arvostettuun ja perinteiseen ammattiin osoittaakseen tätä kautta kunnioitusta vanhemmille sukupolville. Toinen taas kokee monikulttuurisen ja ‑kielisen työympäristön itselleen kaikista luontaisimmaksi ja opiskelee ammattiin, jossa on mahdollista työllistyä ulkomaille. Kuten maahanmuuttajanuorten toisen asteen koulutusvalintoja tutkinut Anne-Mari Souto (2016, 52) esittää, voi koulutus- ja ammatinvalinnassa olla kyse etnisestä identifioitumisesta tai se voi auttaa mahdollistamaan monikielisyyden kautta tutulta tai läheiseltä tuntuvaa kosmopoliittista ja transnationaalista elämäntapaa. Toiset oppilaitokset, ammattialat ja myös asuinpaikkakunnat saatetaan kokea houkuttelevampina sen vuoksi, että niissä on enemmän esillä etnistä moninaisuutta. Ammatinvalinnassa ja työurakysymyksissä saatetaan pohtia myös sitä, kuuluuko työnkuvaan tehtäviä, jotka saattaisivat olla ristiriidassa oman uskonnollisen vakaumuksen kanssa. (ks. myös Souto, 2019.) Edellä kuvattujen ulottuvuuksien lisäksi monikulttuurisessa ohjauksessa voidaan pohtia muun muassa seuraavia kysymyksiä:

Millaisia kouluttautumisen ja työelämään osallistumisen malleja on esillä? Millaiseen mallitarinaan ohjattava voi samaistua? Mikä koetaan itselle mahdollisena, mikä taas mahdollisesti erilaisuuden kokemusta virittävänä vaihtoehtona? Kuka rohkaisee luomaan uusia mallitarinoina?
Millaisiin valintoihin perhe, suku tai yhteisö ohjaavat? Millaisia ammatteja arvostetaan ja miksi? Millaisen merkityksen ja painoarvon ohjattava antaa ympäristön odotuksille?
Missä ohjattava haluaisi työskennellä? (esim. asuinpaikkakunnalla, ulkomailla, virtuaalisesti)
Kuinka avoimia työelämän ja koulutuksen edustajat ovat monikulttuurisuudelle?

Millaisia haasteita ja mahdollisuuksia erilaisten valintojen tekemisestä saattaisi seurata?

2.3 Uudenlainen vuorovaikutustilanne

Koulutus- ja uraohjaus ei ole välttämättä asiakkaalle tuttu palvelumuoto. Joissain tapauksissa asiakkaan aiemmat auktoriteetti- tai valta-asemista muistuttavat viranomaiskokemukset saattavat heijastua ohjaussuhteeseen. Ei voida myöskään olettaa, että ohjaus ymmärrettäisiin eri maissa ja kulttuureissa yhtenevänä käsitteenä. Onkin tärkeää aivan ohjaussuhteen alussa avata asiakkaalle ohjauksen tavoitteita sekä viestiä selkeästi tasavertaisuuden, asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja luottamuksellisuuden periaatteista. (ks. myös kulttuuriantropologi Maija Buttersin video: Kulttuuri ja kommunikaatio; Kohtaamisesta ymmärtämiseen)

Monikulttuurisessa ja dialogisessa ohjaussuhteessa molemmat osapuolet asettuvat avoimesti tutkimaan kulttuuritaustojaan, jakamaan omaa kulttuuriaan sekä kehittämään ymmärrystään suhteessa toisiinsa, erilaisiin kulttuureihin ja yhteiskuntaan tavoitteenaan luoda yhdessä uudenlaista kulttuuria (Puukari & Taajamo, 2007, 17, 18). Dialoginen ohjaussuhde ja -vuorovaikutus perustuvat avoimuudelle, luottamukselle, yhteistyölle ja yhteisen ymmärryksen luomiselle. Tämän mahdollistavat aktiivinen ja empaattinen kuuntelu, läsnäolo, kysyminen ja kannustaminen.

Tulkin käyttö tuo monikulttuuriseen ohjausvuorovaikutukseen omat erityispiirteensä. Tulkkauksen tavoitteena on taata keskusteluun osallistuvien yhdenvertaisuus ja oikeusturva. On suositeltavaa käyttää ammattitulkkia aina, kun ohjaajalla on epävarmuutta yhteisestä kielestä tai asiakkaan kielitaidosta. (Ks. osio 5. Vinkkejä tulkin kanssa työskentelyyn)

Ohjaus on vastuullista vuorovaikutustyötä, jossa on yhtäältä vaara uusintaa ja vahvistaa koulutusten, ammattialojen ja työelämän syrjiviä käytänteitä ja kategorisointeja, ja toisaalta mahdollisuus luoda uudenlaista toimijuutta, diskursseja ja mallitarinoita. Ohjaajan reflektointikyky on keskeinen elementti onnistuneessa ohjausvuorovaikutuksessa ja tähän sisältyy taito avoimesti tutkia ja haastaa omia stereotyyppisiä tai ennakkoluuloisia käsityksiä esimerkiksi etnisyyteen, sukupuoleen, koulutustaustaan tai sosioekonomiseen asemaan liittyen.

2.4 Kulttuuriset kehitystehtävät ja toimijuuden haasteet

Kulttuurinen kehitystehtävä tarkoittaa Puukarin ja Taajamon (2007, 15) määritelmän mukaan vieraaseen kulttuuriin sopeutumista yksilön ja hänen ympäristönsä välisenä vuorovaikutuksena. Sekä asiakkaana oleva maahan muuttanut henkilö, että hänen ohjaajansa käyvät läpi omia kulttuurisia kehitystehtäviään oppiessaan ohjausdialogissa toinen toisiltaan. Maahanmuuttajan kulttuuriseen kehitystehtävään liittyvät tavoitteet täysivaltaisen kansalaisuuden saavuttamisesta ja valtautumisesta, ja näiden edistämisessä monikulttuurisella ohjauksella on merkittävä rooli. (Puukari & Taajamo, 2007, 15.) Käytännössä tällä tarkoitetaan maahanmuuttajan vaikutus- ja toimintamahdollisuuksien laajentamista ja aktiivisen toimijuuden vahvistamista muun muassa kielen oppimisen, kulttuuritietouden lisäämisen, verkostojen laajentamisen sekä työelämään, koulutukseen ja vapaa-ajan toimintaan osallistuminen kautta. Esimerkiksi vertaistuen hyödyntämisellä sekä harrastusmahdollisuuksiin ja kolmannen sektorin palveluihin ohjaamisella mahdollistetaan sosiaalista tukea moneen suuntaan ja lisätään samalla ohjattavan arjen toimintamahdollisuuksia.

Asuin-, opiskelu- ja työympäristöt ovat eri tavoin avoimia etniselle moninaisuudelle ja joskus ympäristön rajoitteet tai syrjivät käytänteet saattavat kaventaa yksilön toimijuuden mahdollisuuksia. Souto (2016, 55) nostaa esiin, että monet konkreettiset tavat, joilla etnistä moninaisuutta huomioidaan esimerkiksi oppilaitoksissa ja niiden tarjoamassa ainevalikoimassa, tukimuodoissa ja markkinointimateriaaleissa, luovat moninaisuudelle eri tavoin avoimia toimintaympäristöjä. Ohjaajalta vaaditaankin kykyä tiedostaa tällaisia yhteiskunnallisia, kulttuurisia tai työelämän ja oppilaitosten arkeen liittyviä syrjiviä käytänteitä sekä rohkeutta ottaa näitä teemoja puheeksi ohjattavan kanssa.

Ohjattavan toimijuuden tukemiseen tulisi sisältyä myös urapolkua hidastavien mahdollisten haasteiden tai huolien kartoittamista. Rasismin, syrjinnän, ennakkoluulojen tai työmarkkinatilanteiden puheeksi ottaminen voi tarjota mahdollisuuden käsitellä ikäviä kokemuksia ja huolia turvallisessa ja kannattelevassa ohjaussuhteessa. Varsinkin hakeutuminen sellaiselle ammattialalle tai oppilaitokseen, jossa ei vielä juurikaan ole muita samaa kulttuuritaustaa, etnisyyttä tai esimerkiksi uskonnollista vakaumusta edustavia henkilöitä, vaatii yleensä monenlaista rohkeutta ja mahdollisten erilaisuuden kokemusten kohtaamista. (Souto, 2016; 2019.) Näitä tilanteita voidaan ohjauksessa tietoisesti ottaa puheeksi ja myös auttaa ohjattavaa valmistautumaan mahdollisiin haasteisiin. On lisäksi tunnistettava tilanteet, joissa ohjaaja tai ohjattava saattaisivat nähdä vaihtoehdot liian kapea-alaisesti ja harkita esimerkiksi etniseen taustaan tai sukupuoleen liittyen vain tiettyjä tuttuja, turvallisia tai itselle soveliaita koulutusvaihtoehtoja.

Videotallenne Anne-Mari Soudon (2019) luennosta Maamot-hankkeen koulutuspäivästä 22.5.2019: Etnisyyden ja rasismin merkityksiä maahan muuttaneiden koulutuspoluilla – mitä erityistä ohjauksessa olisi hyvä huomioida?

2.5 Maailmankatsomuksen ja yhteisöllisten merkitysten puheeksi ottaminen

Uuteen kulttuuriin tutustuessaan ihminen tutkii ympäristöään ja pyrkii parhaansa mukaan ymmärtämään vierasta kulttuuria. Teemme havaintoja muun muassa uuden kulttuurin ja yhteiskunnan arvoista, tavoista ja normeista: Mitä tässä kulttuurissa arvostetaan? Miten ihmiset toimivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa? Miten viranomaisten kanssa toimitaan? Mistä saa puhua, mistä ei?

Kulttuurierot, yhtenä selkeänä esimerkkinä erot yksilökeskeisten ja yhteisökeskeisempien kulttuurien välillä, heijastuvat etniseen identiteettiimme ja maailmankatsomukseemme. Tällaiset lähtökohtaiset erot kulttuuritaustoissa vaikuttavat monella tapaa, ja toisinaan tiedostamattakin, elämänvalintoihimme ja päätöksentekoprosesseihimme. Koulutus- ja urasuunnittelukysymyksissä myös kulttuuriin kietoutuvat käsitykset sukupuolesta ja työelämän hierarkioista tai yhteisön kautta omaksutuista hyvän elämän periaatteista saattavat sisäistyä käsityksiksi mahdollisuuksistamme tai toivotuista ja arvostetuista tehtävistä. (ks. esim. Garcea, 2005.)

Souto (2016, 50–52) tuo esiin, ettei esimerkiksi perheeseen tai uskonnolliseen taustaan liittyviä perusteita useinkaan oteta puheeksi koulun opinto-ohjauksessa. Monikulttuurisissa ohjauskonteksteissa, holistista ohjausotetta toteutettaessa yksilöllisten perusteiden, kuten vahvuuksien tai kiinnostusten tunnistaminen ei riitä, vaan ohjaajan ammattitaitoa on huomioida niin yksilölliset kuin yhteisöllisetkin perusteet koulutus- ja uravalintoja pohdittaessa.

Keskusteltaessa tulevaisuuden toiveista sekä ura- ja koulutusvalinnoista nousevat arvoihin liittyvät kysymykset luonnollisesti esille: Mikä on sinulle tärkeää työssäsi? Miten haluat auttaa muita ihmisiä tai toimia osana yhteisöäsi ja yhteiskuntaa? Millaisia asioita toivot arkeesi ja tulevaisuuteesi? Miksi nämä asiat ovat sinulle tärkeitä elämässä?

Maailmankatsomus yhdistyy arvoihimme, valintoihimme ja tapoihimme toimia suhteessa muihin ihmisiin. Monikulttuurisessa opinto- ja uraohjauksessa on mahdollista ja usein tarpeellistakin käsitellä arvokysymyksiä sekä tarjota laaja-alaista tukea uuteen kulttuuriin sopeutumisessa. (Parkkinen ja Puukari, 2007.) Myös ohjausharjoitteiden tulisi olla sellaisia, että ne houkuttelevat esiin erilaisia arvoja, merkityksiä ja motiiveja sekä tarjoavat mahdollisuuden ottaa luontevasti keskusteluun niin ajankohtaisia kuin tulevaisuuteenkin liittyviä huolia, odotuksia ja toiveita. (Voit kokeilla esimerkiksi ”Elämäni neliapila” ‑tehtävää, johon voi palata useitakin kertoja ohjausprosessin aikana).

Länsimaalainen koulutus- ja uraohjaus on perinteisesti nojannut yksilökeskeisiin käytänteisiin, kuten omien vahvuuksien ja kiinnostusten selvittämiseen. Yhteisökeskeisemmissä kulttuureissa eläneet asiakkaat saattavat kokea tällaiset keskusteluaiheet ja harjoitukset vieraina. Yhteisöllisyyden arvon näkökulmasta voit pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

Mitä haluaisit antaa yhteisöllesi ja perheellesi? Missä asioissa voit auttaa?
Kenen mielipiteet tai toiveet vaikuttavat koulutus- ja uravalintoihisi ja miten?
Millainen roolimalli haluaisit olla lapsille, sisaruksille tai muille nuoremmille?

Monikulttuurisen ohjaajan kompetenssit

Ohjaaja kohtaa monia erityisesti monikulttuuriseen ohjaukseen liittyviä käytännön kysymyksiä, joissa hän hyötyy asiantuntemuksesta muun muassa lainsäädäntöön ja yhteiskunnan tukijärjestelmiin, kotoutumiseen, ammattioikeuksiin sekä osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyen. Lisäksi ohjauksessa esiin nousevat monet aikuisen psykososiaaliseen hyvinvointiin kytkeytyvät teemat, kuten ammatti-identiteetti, elämänhallinta, taloudellinen tilanne, vaikuttamismahdollisuudet ja osallisuuden kokemukset, joita ei voida koskaan täysin erottaa elinympäristön realiteeteista, kuten sosiaalisen tuen muodoista, työmarkkinatilanteista tai institutionaalisista ja poliittisista käytänteistä.

Monikulttuurisen ohjaajan tärkeimmät taidot, kuten kuunteleminen, kysyminen ja kunnioittavan kiinnostuksen osoittaminen, liittyvät ennen kaikkea dialogisen ohjausvuorovaikutuksen ja luottamuksellisen ohjaussuhteen luomiseen. Kulttuurisesti pätevän ohjaajan osaamisessa voidaan erottaa kolme osiota, jotka ovat Suen, Arredondon ja McDavisin (1992) mallia soveltaen seuraavat:

1) ohjaajan monikulttuurinen tietoisuus

ohjaaja tiedostaa omat kulttuuriset lähtökohtansa, arvonsa, oletuksensa ja asenteensa
ohjaaja hyväksyy ja kunnioittaa kulttuurisia eroja asiakassuhteessa
ohjaaja on tietoinen kulttuurien moninaisuuteen, yhteisöön tai ohjaajan omiin taustoihin liittyvistä mahdollisista valta-asetelmista, etuoikeuksista, syrjinnästä, riistosta tai rasismista

2) kulttuurien ja maailmankatsomusten tuntemus

ohjaaja hankkii tietoa asiakkaan kulttuurisista taustoista, elämänkokemuksista sekä asiakkaan mahdollisen lähtömaan historiasta ja poliittisesta tilanteesta
ohjaaja kysyy ja pyrkii ymmärtämään, kuinka esimerkiksi uskonto tai maailmankatsomus sekä asiakkaan kulttuuritaustaan ja yhteisöön liittyvät arvot, normit ja asenteet saattavat heijastua hänen käsityksiinsä koulutuksesta, työstä, ammateista ja yhteiskunnassa toimimisesta
ohjaaja tiedostaa asiakkaan taustoihin ja tilanteeseen vaikuttavia sosiopoliittisia tekijöitä (kuten vähemmistöryhmien asema, taloudellinen tilanne, rasismi tai yhteiskunnalliset vaikutusmahdollisuudet)

3) monikulttuurisiin ohjauskäytänteisiin liittyvä osaaminen

ohjaaja kehittää käytännön asiantuntemustaan ja päivittää tietojaan liittyen mm. koulutus- ja työurapolkuihin, tutkintojen kääntämiseen ja tunnustamiseen sekä palvelujärjestelmiin
ohjaaja toimii moniammatillisesti ja tekee verkostoyhteistyötä asiakkaan kokonaistilanteen huomioiden
ohjaaja soveltaa ja kehittää kulttuurisensitiivisiä ohjauskäytänteitä
ohjaajalla on kykyä kommunikoida ja neuvotella erilaisista taustoista tulevien asiakkaiden kanssa
ohjaaja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä asiakkaan toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksia ympäröivässä yhteiskunnassa
ohjauksessa luodaan yhdessä asiakkaan kanssa uudenlaista monikulttuurisuutta ja yhteisöllisyyttä

Katso myös: OSMO – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin 2016–2018 -hankkeen parissa tuotettu PDF monikulttuurisen osaamisen nelikenttä: https://oppimateriaalit.jamk.fi/monikulttuurinenohjaus/files/2018/05/OSMO_nelikentta_05_2018-1.pdf

Monikulttuurinen ohjaus käytännössä

tiedonantoa, neuvontaa ja ohjausta koulutus- ja urasuunnittelukysymyksissä kahdenkeskisessä ohjaussuhteessa, virtuaalisesti, ryhmämuotoisesti ja/tai muiden maahan muuttaneiden vertaistukea tarjoten
asiakkaan toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksien edistämistä uudessa kotimaassa (esim. kielikursseille, koulutuksiin, töihin, työharjoitteluun, vapaaehtoistyöhön tai vapaa-ajan harrastuksiin hakeutumalla)
tutkintojen ja todistusten käännättämiseen ja tunnustamiseen liittyvää apua (ks. lisätietoja esim. https://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/tutkintojen_tunnustaminen )
rinnalla kulkemista: käytännön apua ja kannustusta konkreettisissa tilanteissa (mm. lomakkeiden täyttäminen, tiedonhaun opastus, palveluihin ohjaaminen esim. terveydentilaan tai asunto- ja toimeentuloasioihin liittyen)
verkostoyhteistyötä (esim. sosiaalityö, oppilaitosten edustajat, terveydenhuolto, järjestöt)
motivaation ja toivon ylläpitämistä, kannustusta sekä tukea haastavien tilanteiden käsittelyssä

Ohjaajan näkökulmasta monikulttuurisessa ohjauksessa korostuvat seuraavat taidot:

ohjaaja reflektoi aktiivisesti ohjausvuorovaikutusta tiedostaen omat ennakkokäsityksensä ja arvonsa sekä ohjaussuhteeseen mahdollisesti liittyvät valta-asetelmat
ohjaaja tarjoaa mahdollisuuden keskustella erilaisista elämäntilanteeseen, perheeseen, yhteisöön tai maailmankatsomukseen liittyvistä arvoista ja merkityksistä, joilla on vaikutusta ohjattavan koulutus- ja urasuunnitelmiin
ohjaaja järjestää aikaa ja tilaa keskustella mahdollisista syrjintään tai rasismiin liittyvistä kokemuksista tai huolista osana henkilökohtaista, pienryhmämuotoista tai vertaistuellista ohjausprosessia

Katso myös OSMO – Monikulttuurista osaamista ohjaamoihin -hankkeen 2016–2018 myötä koottu Monikulttuurisen ohjauksen työkalupakki osoitteessa: https://oppimateriaalit.jamk.fi/monikulttuurinenohjaus/2-monikulttuurinen-ohjausosaaminen/

Vinkkejä tulkin kanssa työskentelyyn

hyödynnä ammattitulkin palveluita – asiakkaan perheenjäsenen tai ystävän ei tulisi toimia tulkkina ohjaustilanteessa (ohjeet ja käytänteet asioimistulkin tilaamiseen saat työnantajaltasi)
tulkkia kannattaa käyttää aina, jos ei ole selkeää käsitystä asiakkaan kielitaidosta
tavoitteena taata keskusteluun osallistuvien yhdenvertaisuus ja oikeusturva
ilmoita tulkille, toivotko hänen tulevan paikan päälle vai tulkkaavan puhelimitse
tilatessasi tulkkia kerro tarkkaan, minkä kielen, murteen ja kielialueen tulkkaus on kysymyksessä, muista siis selvittää nämä tiedot mahdollisuuksien mukaan asiakkaalta itseltään, hänen taustatiedoistaan tai lähipiiriltään
joissakin tapauksissa voi olla hyvä mainita myös toive tulkin etnisyydestä tai sukupuolesta
kohdista puheesi keskustelussa asiakkaalle, älä tulkille
yritä välttää ammattislangia ja erikoiskäsitteitä
jaksota puheesi lyhyiksi ja selkeiksi ajatuskokonaisuuksiksi

Katso myös Diakin asioimistulkkauksen lehtorin Mari Vainikan video asioimistulkin käytöstä 20.12.2017: https://oppimateriaalit.jamk.fi/monikulttuurinenohjaus/3-toimintaymparistoosaaminen/1-3-tulkkauksen-kayttamisesta/

Halutessasi voit katsoa myös THL:n sivuilta monikulttuurisuuden asiantuntija Mina Zandkarimin PALOMA-koulutuksen videon tulkkivälitteisestä työskentelystä (kesto 21:26 min): https://thl.fi/fi/web/maahanmuuttajat-ja-monikulttuurisuus/tyon-tueksi/paloma-koulutus/osa-4

Lähteet

Egan, G. with assistance from R. F. McGourty & H. Shamshoum. 2006. Skilled Helping Around the World – Addressing Diversity and Multiculturalism. Belmont, CA: Thomson Brooks/Cole.

Garcea, E. A. A. 2005. Culture as a starting point and framework for guidance and counselling – Basic concepts and perspectives. Teoksessa M. Launikari & S. Puukari (toim.) Multicultural Guidance and Counseling – Theoretical Foundations and Best Practices in Europe, 55–71. Institute for Educational Research in University of Jyväskylä & CIMO.

Puukari, S. & Launikari, M. 2005. Multicultural counselling – Starting points. Teoksessa M. Launikari & S. Puukari (toim.) Multicultural Guidance and Counseling – Theoretical Foundations and Best Practices in Europe, 27–41. Institute for Educational Research in University of Jyväskylä & CIMO.

Lairio, M. & Leino, L. 2007. Moninaisuutta arvostava ohjaus – Näkökulmia opinto-ohjaajan työhön ja koulutukseen. Teoksessa M. Taajamo & S. Puukari (toim.), Monikulttuurisuus ja moniammatillisuus ohjaus- ja neuvontatyössä, 49–59. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos.

Parkkinen, J. & Puukari, S. 2007. Erilaiset maailmankatsomukset monikulttuurisessa ohjauksessa – Käsitteellinen malli ja sen soveltaminen ohjaukseen. Teoksessa M. Taajamo & S. Puukari (toim.), Monikulttuurisuus ja moniammatillisuus ohjaus- ja neuvontatyössä, 23–36. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos.

Peavy, R. V. 1999. Sosiodynaaminen ohjaus. Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön. Suom. Petri Auvinen. Työministeriö. Helsinki: Psykologien Kustannus.

Puukari, S. & Taajamo, M. 2007. Kulttuurinen kehitystehtävä monikulttuurisen ohjauksen lähtökohtien hahmottamisessa. Teoksessa M. Taajamo & S. Puukari (toim.), Monikulttuurisuus ja moniammatillisuus ohjaus- ja neuvontatyössä, 9–21. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos.

Souto, A-M. 2016. Etnistyvät toisen asteen koulutusvalinnat. Nuorisotutkimus 2006, (4), 47–57.

Souto, A-M. 2019. Etnisyyden ja rasismin merkityksiä maahan muuttaneiden koulutuspoluilla – mitä erityistä ohjauksessa olisi hyvä huomioida? Maamot-hankkeen koulutuspäivä Helsingissä 22.5.2019

Sue, D. W., Arredondo, P. & McDavis, R. J. 1992. Multicultural counseling competencies and standards: A call to the profession. Journal of Counseling and Development 70, (4), 477–486.